Leikkuri leikkaa - tähteet ruutuvihkoon

Nokialla ollaan kohta vuosi harjoiteltu liukuvan työajan mallia, josta tehtiin nk. paikallinen sopimus viime keväänä.

Malli sallii hyvin joustavan työnteon silloin kuin sopii. Vanhaan käytäntöön verrattuna eroa on oikeastaan vain, että poikkeavan pituiset työpäivät tulee kirjata työkaluun.

Mallissa on tyypilliset liukumasaldojen ylä- ja alarajat:
±40 tuntia. Kuten etukäteen arvasimme, olemme törmänneet myös liukumamallien tyypilliseen ongelmaan: pelättyyn leikkuriin.

Viattomat käyttäjät ottivat Mammaan yhteyttä ja valittivat, että työkalu ei toimi, kun se ei salli saldorajan ylittävien tuntien raportoimista. Kerroin, että niin sen on ollut tarkoituskin toimia. Talo eivätkä luottamusmiehetkään halua, että töitä tehdään yli saldorajojen. Tämän jouston pitäisi riittää tasaamaan kuormahuiput normaalissa työssä.

Tätä kutsutaan leikkuriksi: työaikakirjanpito ei salli normaalipäivää pidemmän päivän raportoimista saldon ylärajan tultua täyteen, vaikka tosiasiallisesti pitkän päivän tekisikin. Näistä tunneista ei saa mitään korvausta, vaan ne ovat talkootyötä.

Meille luottamusmiehille luvattiin työaikamallista sovittaessa, että alaisen saldorajan lähestyessä esimies sopii alaisensa kanssa, että joko

a) sisään tehtyjä tunteja pidetään pikimmiten pois joko lyhyempinä päivinä (minkä voi tehdä liukumien puitteissa erikseen sopimattakin) tai kokonaisina liukumavapaapäivinä

b) työkuormaa kevennetään, jos näyttää siltä, että kysymys on jatkuvasta ylikuormasta

c) henkilö alkaa hoitaa tehtäviään jollain eri tavalla (esim. vähemmällä pieteetillä), jotta niistä suoriutuu normaalissa työajassa

d) (ainoastaan tilapäisenä ratkaisuna) henkilölle myönnetään ylityölupa, jotta hän voi hoitaa pakolliset kiireiset työtehtävät palkallisena eikä ilmaisena työnä.

Tavoitteena on välttää yli saldorajojen tehtävä työ. Kuten aavistelimme, näin ei läheskään aina tapahdu. Jos kysymys on jatkuvasta, aidosta ylikuormitustilanteesta, eikä esimiehellä ole lupaa teettää ylitöitä, saldon ylittävät työt tehdään käytännössä ilmaiseksi. Ihmiset eivät halua jättää esimiestään tai yritystä pulaan ja pilata mainettaan. Tuntuu, että yritys myös käyttää tätä hyväkseen.

Monet ovat alkaneet pitää ruutuvihkokirjanpitoa näistä haamutunneista, jotta ehkä joskus voisivat pitää ne ”pimeästi” pois. Tavallaan hyvä niin, mutta ei kuitenkaan hyvä. Kuka ruutuvihoista valvoo, että työsuojelulliset tuntirajat ja lepoajat toteutuvat?

Kun työnantaja ei tahdo tietää näistä haamutunneista, se on kaksinaamainen. Viralliset ylityötilastot näyttävät näteiltä, mutta salaa jotkut tekevät valtavia työmääriä.

Mamma pohtii ongelman ratkaisua seuraavassa blogissa.